Tiesitkö, näytät vähä ikäistäs nuoremmalle?

Tiistai

Aamulla pääsin taas tekemään pitkulaisia aprikoosileivoksia, joihin on pursotetaan vanilijakreemi pohjalle. Eli tuttua hommaa. Leipomossa oli myös yksi oppilas läheisestä koulusta tutustumassa, minkälaista on olla leipomossa töissä. Tehtiin yhdessä isoja luumutorttuja sekä pyöreitä aprikoosi- ja luumutorttuja. Joku oli taas tehnyt jättipizzan taukoa varten ja se on aina niin hyvää! Ruokatauolla juttelin tän uuden tytön kanssa ja kysy multa että minkäs ikänen mä oikeen olen. Jälleen kerran syntyi pitkä hiljaisuus kun kerroin ikäni..

Iltapäivä meni aika pitkälti siinä että tyhjennettiin pakkasta ja katottiin että mitä sieltä löytyy. Laitettii myös huomista varten jäiset kroisantit yms pelleille. Tästä päivästä ei ole kauheasti kerrottavaa, sillä mitään erityistä tai jännittävää ei tapahtunut, aika pitkälti samaa vanhaa.

Hevosenkenkiä

Maanantai

Tänään pääsin taas tekemään jotain ihan uutta, hevosenkengän muotoisia marsipaani-mantelileivoksia, joiden nimen unohdin ihan kokonaan! Raaka-aineita ovat marsipaani, kananmunan valkuainen ja sokeri, eli makeita nämäkin. Taikinaa otetaan kauhalla, joka on puolikkaan pallon muotoinen. Puolipalloista muotoiltiin pitkulaisia tankoja, jotka kieritettiin mantelilastuissa. Pellille ne muotoiltiin hevosenkengän muotoisiksi. Paiston jälkeen niiden kärjet kastetaan suklaassa.

Hevosenkenkien lisäksi tein saksanpähkinämarenkeja, eli marenkeja jonka päällä on pähkinää, sekä saksanpähkinäkakkuja. Pohja oli vaaleaa taikinaa, sen päällä suklaataikinaa ja pähkinöitä ja päälle vielä uusi kerros vaaleaa taikinaa. Eli vähän kuin tiikerikakkuja, mutta suorakaiteen muotoisissa vuoissa. Näiden lisäksi tein vielä mantelikeksejä. Ne sisältävät mantelia, kananmunan valkuaista, voita ja sokeria. Taikinaa nosteltiin pieniä nokareita pellille, jotka sitten taputeltii aivan ohuiksi ja pyöreiksi. Mulla tuli niistä vähän mieleen kaurakeksit, mutta kauran sijaan oli mantelia.

Täällä ollessani olen oppinut ainakin sen, että marsipaania ja/tai manteleita voi laittaa ihan kaikkeen siis aivan kaikkewn. Nyt myös ymmärrän miksi sanotaan, ettei täällä kahvilla käydessä kannata edes yrittää laskea kaloreita! Ihan sama mitä kakun, leivoksen, leivän väliin tulee, sitä tulee paljon!

Oktoberfest

Sunnuntai

Tänään en tehny mitää järkevää tai hyödyllistä. Lähinnä pyörin Alexanderplatzilla, kun sinne on "rakennettu Oktoberfestit". Tämäkin postaus on lähinnä kuvia, koska ei ole oikeestaan mitää erityistä kerrottavaa.

Nutella-vohveli❤️

Enemmän kuvia kun laki sallii

Lauantai

Ostin eilen myslikaupasta kokeilun vuoksi pikkupurkin vadelma-valkosuklaamysliä ja voin sanoa että rakastuin! Tästä tuli mun lemppari näistä kaikista!

Vietin koko päivän kotona rentoutumassa, kunnes iltapäivällä päätin lähteä katsomaan East Side Gallerya. Vietin siellä aikaa lähemmäs kaksi tuntia vain kierrellen, katsellen ja kuvaten.

Tää kuva oli ihan pakko ottaa, mun sisäinen fanityttö vaati tätä. Viime reissulla tää jäi ottamatta.

Alexanderplatzilla on omat Oktoberfestit menossa, vitsit että se on upea illalla! Oli pakko jäädä kiertelemään ja katselemaan.

Perjantai

Perjantai

Tänään oli vuorossa omena- ja aprikoosileivokset. Pohjataikina muistutti hieman meidän pullataikinaa, tosin ilman kardemummaa. Taikinapalat olivat pitkiä ja kapeita. Valmistus alkoi sillä, että taikinapalojen reunat käänneeltiin siisteiksi. Sen jälkeen omenaleivoksiin levitettiin omenasosetta ja aprikoosileivoksiin pursotettiin vanilijakreemiä. Omenat halkaistiin puoliksi, siivutettiin ohuiksi viipaleiksi ja nostettiin vieretysten koko matkalle pohjan päälle. Aprikooseja laitettiin kolmen riveihin ja väliin tuli kirsikoita.

Omena

Aprikoosi

Niiden jälkeen pääsin taas rikkomaan kananmunia. Tällä kertaa rikoin niitä varmaan enemmän kuin olin siihen asti koko elämäni aikana rikkonut, noin 40 litraa. Iltapäivällä ennen kotiinlähtöä kerkesin vielä muutaman luumutortun tehdä.

Valmis luumutorttu

Anne kysyi multa että voisinko kotimatkalla käydä hakemassa sen myslitilauksen, sillä kauppa on matkani varrella. Kauppa sijaitsee Schloßstraßella, yhdellä kaupungin suurimmista ostoskaduista. Kiertelin siinä sivussa muutamassa muussakin kaupassa, koko kadun läpi käymiseen menisi varmaan viikko! Löysin myös sattumalta kivannäköisen kahvila-konditorian, Confiserie Reichertin. Söin älyttömän hyvää nougatkakkua!

Paluumatkalla poikkesin vihdoin hakemassa myslit, Anne varoitti että niitä on paljon ja siksi kannattaa jättää se viimeiseksi! Sen verran on pakko mainostaa, että jos Saksaan asti joskus tulette, kannattaa kaupasta etsiä MyMuesli-nimistä mysliä, parasta mysliä mitä oon tähän asti elämässäni syöny!

Kauppa on lähes lattiasta kattoon asti täynnä erimakuisia myslejä!

Jotain uutta ja vähän vanhaa

Torstai

Aamu alkoi kivasti kananmunien rikkomisella, 24 litrassa meni hetki. Mutta tänään pääsin tekemään jotain ihan uutta mitä en ole vielä aikaisemmin tehnyt, bostockeja. Ne oli jo eilen paistettuja, joten alkuvaiheista en sen enempää tiedä. Paistetut bostockit ovat kapeita ja noin 20 senttiä korkeita "torneja". "Torneista" leikataan noin 3-4 senttiä paksuja siivuja. Siivut kastetaan molemmin puolin vedessä, missä on seassa siirappia ja mantelijauhetta. Päälle pursotetaan mantelikreemiä ja koristeeksi tulee mantelilastuja. Täällä ilmeisesti tykätään mantelista, koska sitä näyttää tulevan jokaiseen leivonnaiseen. Nämäkin leivokset on ihan älyttömän makeita.

 

Bostockie  jälkeen pääsin jälleen auttamaan luumu- ja aprikoositorttujen kanssa. Ilmeisesti luumutortut on täällä todella suosittuja tähän aikaan vuodesta, kun saa vielä tuoreita luumuja. Meillä oli 20 pellillisen luumutorttu-urakka. Päivä meni taas ihan älyttömän nopeasti!

Mut myös perehdytettii roskien lajitteluu, sanoivat että Saksassa on tosi tarkka miten jätteet lajitellaan. No mitä tarkka lajittelu käytännössä tarkoittaa, pahvi, metalli ja kaikki loput..

Keskiviikko

Aamulla sain kaksi vaihtoehtoa, mitä teen. Luumuja taikinapohjan päälle vai manteli- ja sitruunatorttuja. Valitsin jälkimmäisen. Sitruunatorttuja ei pohjia pidemmälle tehty vielä tässä vaiheessa, joten en tiedä mitä kaikkea niihin tulee päälle, mutta mantelitorttuihin pursotin mantelikreemiä. Joku oli tehnyt mulle mini-mantelitortun, joten pääsin niitäkin maistamaan! Onneksi se oli minikokonen, sillä noi on ihan älyttömän makeita! Hyviä mutta niin makeita. Mulle kerrottiin että ne ne kannataa tarjoilla hedelmien kanssa niin että ylimakeus peittyisi.

Mini-mantelipiirakkatorttu

Olin kuitenkin sen verran nopea, että pääsin loppujen lopuksi tekemään myös luumu- ja persikkatorttuja. Iltapäivällä laitettiin jäisiä kroisantteja pelleille sulamaan ja odottamaan uuniin menoa. Makuina olivat normaali, suklaa ja juusto. Mulle myös haluttiin opettaa miten normaaleista kroisanteista saa juustokroisantteja, eipä onneksi ole mitää ydinfysiikkaa.

Katukuva, leipomo on ensimmäisenä.

Tähän en varmaa ikinä totu, täällä koirat kulkee vapaina joka paikassa, jopa kaupoissa.

Lisää luumuja

Tiistai

Tänään alkoi aamu samalla tavoin kuin eilenkin. Tein ensimmäiset pari tuntia luumutorttuja, nyt tosin pellin kokoisia.

Luumutortun lisäksi tein tänään myös mantelikreemitorttuja, samoja kuin perjantaina. Helpolla siis pääsin tänäänkin. Työkaverit ovat tosi mukavia ja yrittävät opettaa mulle saksaa. Onneksi ovat kärsivällistä porukkaa.

Mantelikreemitorttuja

Tehtiin myös pizzaa tänään meille ruuaksi töihin. Koko pellin kokonen ja täällä tosiaan pellit on hieman suurempia kun normaalit pellit Suomessa.. Oli hyvää.

Luumua ja aprikoosia

Maanantai

Tänään oli taas paluu arkeen ja nousin enemmän tai vähemmän pirteänä puoli 6 sängystä. Kauhealla kiireellä taas kerran juoksin metroon, mutta kerkesin ajoissa. Tein tänään samaa ku perjantainakin eli luumu- ja aprikoositorttuja. Helppoa hommaa siis.

Näille tuntuu olevan suuri ihmettelyn aihe, että opiskelen leipuriksi. Osa olettaa että olen jo päässyt koulusta ja tullut vain töihin, osa luulee että olen ensimmäistä kertaa leipomossa ja sitä kautta opettelen leipuriksi ja loput ovat aivan pihalla että miksi mä edes olen Berliinissä.

Viikonloppu

Lauantai

En oikeastaan tehny mitää. Tai no hengailin siellä mistä wifin löysin eli lähinnä ostoskeskuksissa.

Sunnuntai

Päivä näytti menevän vielä laiskemmin kuin lauantai, mutta illalla reipastuin ja lähdi kattomaan minkälainen mesta Checkpoint Charlie oikeen on. 

Matkan varrella löysin myös vahingossa suklaakaupan, johon käyn joku päivä tutustumassa paremmin, liikaa vaihtoehtoja.

Aux Delices Normands

Perjantai

Tänään pääsin vihdoin alottamaan mun varsinaisessa työssäoppimispaikassa. Leipomo-konditoria nimeltä Aux Delices Normands. Paikka ei ole mikään älyttömän suuri, mutta hyvin mahduttiin sinne. Suurinosa työntekijöistä, ainakin tänään paikalla olleista, ovat melko nuoria ja puhuvat englantia. Yritän tosin opetella saksaa siinä sivussa, oppimista ja ymmärtämistä tosin hankaloittaa se että osa työntekijöistä on ranskalaisia ja puhuvat siis keskenään ranskaa. Yksi työntekijöistä tosin osaa englantia lähes yhtä hyvin kuin minä saksaa, joten opetellaan yhdessä. Hän kyselee minulta englanniksi ja yritän vastata saksaksi!

Paikka ei mitenkään erityisesti eroa leipomoista, joissa olen Suomessa käynyt, eli ihan perusleipomo. Tuotteet ja kieli vaan eroavat. Tänään pääsin heti tositoimiin! Tehtiin jonkulaisia torttuja, pohja oli jotakin mantelimassan tapaista. Taputeltiin pöyreitä, ohuita taikina paloja erittäin mataliin rengasmuotteihin. Pohjat täytettiin kreemillä. Sen jälkeen tein luumu- ja aprikoositorttuja, pohja samalla periaatteella, mutta eri taikinalla ja päälle tuli hedeltäviipaleet. Pääsin myös sivussa seuraamaan, kun paikan kondiittorimestari teki kerroskakkua. Vähän jäi epäselväksi, että mikä kakku se oli, mutta koosta päätellen isoihin juhliin menossa!

Osa pinnavaunuista on ihan jäätävän kokoisia, samoin pellit! Pinnoja työnnellessä en ollut ihan varma kumpi määräsi suunnan, minä vai pinna..

Aika tavalliselle näyttää!

En tiedä mikä mun leipomomyssyssä on niin ihmeellistä tai hienoa, mutta yksi työntekijöistä tuli ihan kehumaan kuinka hieno se on ja paikan pomo kertoi että hän on vaikuttunut kuinka ammattimainen olen ja osoitti tota mun myssyä! En tiiä, ei tuo musta mitenkää erityisen ihmeellinen ole.

Suklaata ja lisää suomalaisia

Torstai

Käytiin tänään mun varsinaisessa top-paikassa käymässä läpi viime hetken asiat. Paikka vaikuttaa oikein mukavalta! Matka sinne on vaan melko pitkä, koska se on toisella puolella Berliiniä missä asun, matkaan menee yhteensä lähes tunti. Kun lähdettiin takasinpäin, Anne halusi näyttää mulle muutaman paikan. Ensimmäisen käytiin järvellä. Vesi oli todella kirkasta ja melko lämmintä, tosin ei niin lämmintä että mä enää uimaa menisin. Ranta oli täynnä puita ja todella siisti.

Järveltä lähdettiin takaisin kaupunkiin ja suunnattiin Iitala-myymälään. Berliinissä on kolme Iittalan myymälää, joista ainakin kahdessa on suomalaisia töissä. Tässä myymälässä oli myyjänä suomalainen mies, jonka kanssa juttelin pitkään. Alan myös ymmärtää saksaa jo jonkun verran, sillä ymmärsin lähes kaiken mitä se myyjä saksaksi sanoi! Tai sitten se on se suomi-aksentti.. Seuraavaksi lähdettiin kohti Friedrichstraßea. Asemalla käytiin Lindt-myymälässä ja niillä on kyllä ihan älyttömän hyvää suklaata! 

Kierreltiin Friedrichstraßea ympäriinsä erilaisissa kaupoissa, mm. toisessa Iittalan myymälässä. Siellä tosin ei ollut ketään suomalaista, joten tyydyin lukemaan Muumi-sarjakuvia saksaksi. Käytiin myös seitsemän kerroksisessa kirjakaupassa ((onko maailmassa oikeesti edes niin paljoo kirjoja?)) ja löysin sieltä "opi suomea"-kirjan. Hyvä että edes ymmärsin niitä tehtäviä, kaikki näytti ihan herpealta. 

Käytiin myös Ritter Sportin myymälässä. Rakastuin, niin paljon suklaata! Siellä oli myös osio missä sai itse tehdä suklaan, pitkä linjasto ja kymmeniä eri vaihtoehtoja, mitä suklaan sekaan laittaa. Skipattiin tällä kertaa se osio ja mentiin kaupan puolelle mistä sai valmiita suklaita. Käytettiin kaupan kiertämiseen varmaan puoli tuntia ja se ei todellakaan ole iso kauppa! 

 

Kotimatkalla poikettiin vielä syömässä paikallista herkkua, currywurstia ja kieltämättä oli todella hyvää!

En tiedä mikä näissä karhuissa on, mutta aina kun semmonen tulee vastaan, mun on ihan pakko ottaa kuva siitä!